Vehkalanmäki on Vantaan kaupungin omistama entinen maanläjitysalue, jonne aktiivisen käytön päätyttyä muotoutui monipuolinen kasvi- ja hyönteislajisto, sisältäen myös useita harvinaisia ja vaarantuneita lajeja.
Ilman jatkuvaa luonnonhoitotyötä alue metsittyisi, pensoittuisi ja täyttyisi haitallisista vieraskasvilajeista, etenkin komealupiineista. Näin ollen arvokkaalle lajistolle ei löytyisi enää soveltuvaa elinympäristöä alueelta.
Komealupiinille löytyy myös puolestapuhujia sen esteettisyyden sekä pölyttäjien ravinnonsaannin vuoksi. Kasviin liittyy kuitenkin paljon luonnon monimuotoisuutta uhkaavia haittatekijöitä. Komealupiini vie elintilaa ja sitoo lisäksi typpeä maaperään syrjäyttäen näin alkuperäisiä niittykasveja. Lisäksi lupiinin siitepöly saattaa haitata myös pölyttäjien lisääntymistä (Linkki tutkimukseen).
Vehkalanmäen luontoa on kunnostettu keväästä 2020 lähtien paikallisen hyönteisharrastajan Tomi Salinin ja Vantaan kaupungin toimesta. Salin on kartoittanut lajistoa sekä luonut alueelle hoitosuunnitelman työskennellessään Vantaan ympäristökeskuksella. Paikallisvoimin pidetyt talkoot ovat auttaneet tehtävien edistymisessä.
Vieraskasvilajien torjuntatyö lähti käyntiin komealupiinin lisäksi myös kurtturuusun torjunnalla. Alkuaikana erityisesti lajirikkain lounaaseen avautuva paahteinen rinne oli täyttynyt komealupiinista.
”Lupiineja on hävitetty niittämällä, juurineen ylös kaivamalla ja etenkin kitkemällä. Suurin osa kitkemisestä on tehty katkaisemalla kasvit tyvestä, niin läheltä maanpintaa kuin mahdollista. Otollisin aika kitkentään ja niittämiseen on silloin kun kasvit ovat nupuillaan. Kukinnan aikana, ennen siementen tippumista, niitto on helpoin ja tehokas tapa edetä. Kitkentäkin onnistuu vielä silloin”, Salin kertoo.
Vuosina 2023-24 myös WWF Suomen järjestämät talkoot tuovat vilkkautta Vehkalanmäelle. Ympäristöjärjestön kautta ilmoittautuneet vapaaehtoiset sekä yhteistyöyritysten työntekijät pääsevät jatkamaan aikaisempien vuosien hoitotoimenpiteitä.
Luonnonhoitotyöhön kuuluu komealupiinin ja muiden vieraskasvilajien hävittämisen ohella muita alueen avoimena pitämisen toimia, kuten puuston ja pensaikon raivausta sekä puiden kaulausta. Lisäksi toimiin sisältyy esimerkiksi pesäkolojen poraaminen pistiäisille sekä niittykasvien siementen kylväminen.
Kunnostamisen ja ennallistamisen seurauksena Vehkalanmäen elinympäristö on huomattavasti monipuolistunut. Lupiinien määrää on saatu pudotettua alkutilanteesta noin kymmenesosaan.
”Hyvin kosteat ja tuorepohjaiset niitynkohdat ovat kuivuneet sekä muuttuneet muistuttamaan yhä enemmän kuivia ketoja. Ketolaikut laajenevat ja niiden kasvilajisto kokee muutoksen suotuisampien kukkakasvien suuntaan. Muutoksesta ovat hyötyneet etenkin useiden päiväperhosten toukat ja ennen kaikkea alueen harvinaisuus, viheryökkönen (Calamia tridens)”, Salin kuvailee.
Myös monet muut hyönteiset, kuten myrkky- ja mesipistiäiset ja useat pikkuperhoset ovat saaneet uutta elintilaa ja lisääntymisaluetta Vehkalanmäellä.
Salin korostaa, että työtä ei voi tässä tilanteessa jättää kesken, sillä muuten palattaisiin muutaman vuoden kuluessa takaisin lähtötilanteeseen. Arvokas alue vaatii yhtä pitkäjänteistä, jatkuvaa sekä asiantuntevaa hoitoa jatkossakin.
Kirjoittaja: Vilja Tupola (WWF)