Komealupiinia tapaa nykyään massiivisina esiintyminä tienvarsilla, pihapiireissä ja niityillä niin Suomessa, Ruotsissa kuin Norjassa. Sen juurinystyröiden typpibakteerit muuttavat maaperää ravinteikkaammaksi, joka hävittää esimerkiksi jo valmiiksi uhanalaista niittylajistoa. Se myös vähentää hyönteisten määrää ja vaikuttaa negatiivisesti erityisesti kovakuoriaisiin, perhosiin ja muurahaisiin.
Yleiskielinen nimi: Komealupiini
Tieteellinen nimi: Lupinus polyphyllus
Havaintokartassa näkyvät ainoastaan raportoidut havainnot. Todellisuudessa esiintymiä on enemmän. Kartta on suuntaa antava ja kertoo yleiskuvan tilanteesta.
Komealupiini on levinnyt laajalle ja vakiintunut sekä Norjaan, Ruotsiin että Suomeen.
Komealupiini on monivuotinen hernekasvi ja pystyy hernekasvien tapaan sitomaan typpeä suoraan ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. Tämän avulla se kykenee kasvamaan myös hyvin vähäravinteisessa maaperässä ja se syrjäyttääkin esimerkiksi vähäravinteisesta maaperästä riippuvaista niittylajistoa. Komealupiini on levinnyt laajalle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa tienvarsille, pihapiireihin ja jättömaille. Huolena on, että se jatkaa leviämistään niityille ja lehtoihin.
Komealupiini kasvaa noin 1-1,5 metrin korkuiseksi ja sen pysty, terttumainen kukinto on helppo tunnistaa. Komealupiini kukkii yleensä kesä-heinäkuussa, joskus jopa syyskuulle asti ja kukat ovat sinisiä, violetteja, vaaleanpunaisia tai valkoisia – värit voivat vaihdella jopa samassa yksilössä!
Komealupiini kykenee leviämään siemenestä, mutta myös haaroittuvan juurakkonsa avulla. Puutarhoissa ja pihapiireissä kukinnat tulisi leikata heti kukinnan loputtua, jotta siemenet eivät ehdi kypsyä. Kypsät siemenpalot halkeavat kesän lopulla ja sinkoavat siemenet jopa kolmen metrin päähän emokasvista. Tuulen, liikenteen, eläinten tai vesivirtojen mukana siemenet voivat kuitenkin levitä hyvinkin kauas.
Myös säännöllinen, 2-4 kertaa kasvukauden aikana, kasvin tyveltä tehty niitto heikentää väistämättä kasvin elinvoimaa ajan myötä. Jos kasveja on vain muutama, on suositeltavaa kaivaa kasvit ylös maasta juurineen. Torjuntakeinoja on tarpeen toteuttaa useiden vuosien ajan, sillä maaperän siemenvarastosta kehittyy uusia taimia hyvinkin pitkään.
Komealupiini muistuttaa läheisesti alaskanlupiinia (Lupinus nootkatensis). Lajit erottaa toisistaan lehdistä, sillä komealupiinilla on 9-15 -sormiset lehdet ja alaskanlupiinilla 6-8 -sormiset lehdet. Komealupiinin varsi on lisäksi haaraton, mutta alaskanlupiinin varsi on usein monihaarainen. Molemmat lajit ovat kuitenkin haitallisia vieraslajeja, joten niiden tunnistaminen toisistaan ei ole esimerkiksi torjuntatoimien kannalta olennaista.
