Jättiputket ovat levinneet laajalle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Ne ovat erittäin kilpailukykyisiä ja pohjoisen kasvuolosuhteet hyvin sietäviä kasveja. Pahimmillaan ne muodostavat tiheitä ”jättiputkimetsiä”, jotka tukahduttavat alleen kaiken muun kasvillisuuden. Kaikki kolme jättiputkilajia voivat olla vaarallisia ihmiselle, sillä jättiputkien kasvineste voi aiheuttaa yhdessä auringonvalon kanssa vakavia palovamman kaltaisia, hitaasti parantuvia tai jopa pysyviä iho-oireita.
Yleiskielinen nimi: Jättiputket
Tieteellinen nimi: Heracleum persicum -ryhmä
Havaintokartassa näkyvät ainoastaan raportoidut havainnot. Todellisuudessa esiintymiä on enemmän. Kartta on suuntaa antava ja kertoo yleiskuvan tilanteesta.
Jättiputkista kaukasian- ja persianjättiputki ovat vakiintuneet niin Suomeen, Ruotsiin kuin Norjaan. Armenianjättiputkesta on sen sijaan vain yksittäisiä havaintoja Suomesta, eikä sitä ole tavattu lainkaan Ruotsissa tai Norjassa.
Barentsin alueella esiintyvät armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi), persianjättiputki (Heracleum persicum) ja kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ovat suuria sarjakukkaisia kasveja. Ne voivat kasvaa huomattavan korkeiksi ja voivat yltää yli kolmen metrin korkeuteen, rehevällä paikalla jopa viiden metrin korkeuteen.
Jättiputket sietävät hyvin pohjoisia kasvuolosuhteita ja ovatkin levinneet laajasti Norjaan, Ruotsiin ja Suomeen kaikkein pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Ne ovat kilpailukykyisiä ja kasvavat monenlaisissa kasvupaikoissa, kuten pelloilla, tien varsilla, metsiköissä ja rannoilla, jossa ne muodostavat tiheitä kasvustoja vähentäen paikallista lajikirjoa.
Kaikki jättiputket leviävät siemenestä, mutta persianjättiputki pystyy leviämään myös kasvullisesti juurakkonsa avulla. Jättiputkien siemenet itävät hyvin ja ne säilyvät itävinä maassa useita vuosia.
Jättiputket on helppo kitkeä tai leikata niiden ollessa vielä taimia. Pienehkön kasvuston voi peittää mustalla, paksulla, valoa läpäisemättömällä muovilla, joka sijoitetaan paikalleen painojen avulla. Suuret yksilöt voi torjua mekaanisesti katkaisemalla pääjuuri pistolapiolla tai muulla välineellä 10-20 cm syvyydestä. Hävittämisen jälkeen kasvupaikkaa pitää seurata vuosia, jotta maan siemenpankista ei kehity uusia kasvustoja.
Jättiputkiryhmä koostuu kolmesta lajista, joita voi olla vaikea erottaa toisistaan. Tärkeämpää on kuitenkin erottaa nämä haitalliset vieraslajit alkuperäisestä kasvilajistosta. Alkuperäiset lajit, kuten etelän- ja idänukonputki (Heracleum spondylium, H. sibiricum), karhunputki (Angelica sylvestris) ja väinönputki (A. archangelica) muistuttavat jättiputkia, mutta ovat kaikilta mittasuhteiltaan selvästi pienempiä, kuin jättiputket.
