Alaskanlupiini

Norjassa alaskanlupiini on levinnyt aggressiivisesti ja pelätään, että se valloittaisi nykyistä paljon laajempia alueita Suomessa ja Ruotsissa. Alaskanlupiini pärjää pohjoisessa ilmastossa paremmin, kuin sille sukua oleva komealupiini. Tämä on riski esimerkiksi tunturiluonnolle. Alaskanlupiini muokkaa maaperää ravinteikkaammaksi, jossa osa alkuperäisestä lajistosta ei pärjää. Sen tiheät kasvustot syrjäyttävät muita kasveja ja kärsijöiksi joutuvat myös pölyttäjähyönteiset, joista osa ei pysty hyödyntämään lupiinia ravintonaan.

Perustiedot

Yleiskielinen nimi: Alaskanlupiini

Tieteellinen nimi: Lupinus nootkatensis

Alaskanlupiinin esiintyvyys Barentsin alueella

Havaintokartassa näkyvät ainoastaan raportoidut havainnot. Todellisuudessa esiintymiä on enemmän. Kartta on suuntaa antava ja kertoo yleiskuvan tilanteesta.

Mikä alaskanlupiini?

Alaskanlupiini on jo vakiintunut Norjaan ja Ruotsiin. Suomessa alaskanlupiinia tavataan toistaiseksi vain satunnaisesti, mutta riski sen levittäytymisestä ja vakiintumisesta Suomeen on olemassa.

Alaskanlupiini on monivuotinen hernekasvi ja pystyy hernekasvien tapaan sitomaan typpeä suoraan ilmasta juurinystyröidensä bakteerien avulla. Tämä mahdollistaa sille kasvun hyvin vähäravinteisessa maaperässä ja se syrjäyttääkin esimerkiksi vähäravinteisessa maaperässä viihtyvää harvinaista niittylajistoa.  

Alaskanlupiini pärjää pohjoisemmissa olosuhteissa, kuin komealupiini. Islannissa alaskanlupiinia on käytetty maanparannuskasvina ja se on päässyt leviämään hyvin laajalle muodostaen tiheitä ja laajoja kasvustoja. Alaskanlupiini on levinnyt aggressiivisesti myös Norjassa ja pelkona on, että se valloittaisi myös Suomesta ja Ruotsista sellaisia alueita, joille sen sukulaislaji komealupiini ei ole kyennyt leviämään. 

Alaskanlupiinin löytää usein tienvarsilta, sorakuopista ja jokien penkereiltä. Se kasvaa 0,5-1,2 metrin korkuiseksi. Sen pysty, terttumainen kukinto on helppo tunnistaa. Alaskanlupiini kukkii kesä-elokuussa ja sen kukat ovat sinisiä tai violetteja, harvoin valkoisia.  

Leikkaa kukinnot tai niitä säännöllisin väliajoin!

On hyvä tietää, että alaskanlupiini leviää vain siemenistä. Puutarhoissa ja pihapiireissä kukinnat tulisi leikata heti kukinnan loputtua, jotta siemenet eivät ehdi kypsyä. Jos kukinnot ehtivät kypsyä (kesän lopulla), niiden siemenpalot halkeavat ja sinkoavat uudet siemenet jopa kolmen metrin päähän emokasvista. Tuulen, liikenteen, eläinten tai vesivirtojen mukana siemenet voivat kuitenkin levitä hyvinkin kauas. 

Myös 2-4 kertaa kasvukauden aikana tehty niitto näivettää kasvustoa. Niitto tehdään kasvin tyveltä parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Jos kasveja on vain muutama, on suositeltavaa kaivaa kasvit ylös maasta juurineen. Muista, että alaskanlupiinin pääjuuri saattaa ulottua yllättävän syvälle!  

Kaikkia torjuntakeinoja pitää toteuttaa useampana vuonna peräkkäin, jotta kasvusto saadaan kokonaan poistettua.  

Kuinka erottaa alaskanlupiini komealupiinista?  

Alaskanlupiini muistuttaa läheisesti komealupiinia (Lupinus polyphyllus) ja lajeista esiintyy myös risteymiä. Alaskanlupiini varsi on karvainen ja yleensä haarova, kun taas komealupiinin varsi on haaraton. Alaskanlupiinin lehdet ovat 6-8 -sormiset ja alapinnaltaan karvaiset. Komealupiinin lehdet ovat 9-15 -sormiset ja karvattomat. Molemmat lajit ovat kuitenkin haitallisia vieraslajeja, joten niiden tunnistaminen toisistaan ei ole esimerkiksi torjuntatoimien kannalta olennaista.  

Lisämateriaalia alaskanlupiinista

Tietoisku alaskanlupiinista -video

Siirry takaisin sivun alkuun